Vuoden 2009 parhaat elokuvat

Yleensä laadin listan vuoden parhaista elokuvista kalenterivuoden päättyessä Suomessa teatterilevityksessä olleiden elokuvien joukosta. Tähän blogimerkintään tarkoitus on listata edessä häämöttävien festarien kunniaksi vuonna 2009 maailman ensi-iltansa saaneita elokuvia.

Listojen tekeminen on ehkä typerää ja turhaa, mutta olen huomannut niiden auttavan jonkinlaisena muistin jatkeena. Tästä listasta on myös toivottavasti joillekin apua R&A-sotasuunnitelman laatimisessa. (Kaikki elokuvat eivät ole tämän vuoden R&A-ohjelmistossa.)

Sen sijaan, että yrittäisin typistää elokuvat muutamaan lauseeseen etsin jokaisen kohdalle parhaan mahdollisen videoklipin, mikä toivottavasti inspiroi katsomaan elokuvan.

Näistä ensimmäiset kaksi lukeutuvat ahdistavimpien ja hauskimpien elokuvien joukkoon mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Itse asiassa jokainen näistä elokuvista saa katsojan voimaan ainakin hetkellisesti pahoin. Eli jos haluat katsoa vain mukavia elokuvia, niin älä katso näitä.

1. Dogtooth (Giorgos Lanthimos)

2. Trash Humpers (Harmony Korine)

3. Profeetta (Jacques Audiard)

4. Enter the Void (Gaspar Noé)

5. Paha Poliisi - Määräsatama New Orleans (Werner Herzog)

6. Fantastic Mr. Fox (Wes Anderson)

7. Life During Wartime (Todd Solondz)

8. Bronson (Nicolas Windign Refn)

9. Inglourious Basterds (Quentin Tarantino)

10. Fish Tank (Andrea Arnold)

Paha tammikuu

Blogin ensimmäisessä kirjoituksessa kerroin Nicolas Cagen ja Werner Herzogin yhteiselokuvasta Bad Lieutenant: Port of Call New Orleans. Elokuva sai viikko sitten ensi-illan Suomessa nimellä Paha poliisi: määräsatama New Orleans.

Odotin kuin pieni lapsi Nicolas Cagen roolisuoritusta Pahana poliisina. Elokuva onnistui silti ylittämään odotukset tavalla, jota en aivan odottanut. Cagen roolisuoritus on juuri niin omituinen ja huvittava kuin toivoin, mutta elokuvan vahvuudet eivät jää siihen. Herzog onnistuu virittämään pikimustan huumorin ympärille vinksahtaneen tunnelman, joka ei unohdu välittömästi elokuvateatterista poistuttaessa.

Kokonaisuus on niin hämmentävä, että sitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. Herzog on tehnyt eurooppalaisen elokuvan amerikkalaisen rikoselokuvan kliseillä. Cagen vauhkoava roolisuoritus on elokuvan sydän, mutta ehkä pieneksi yllätykseksi Herzog onnistuu luomaan verkkaisesti etenevän ja toimivan elokuvan sekoilun ympärille.


Tammikuussa saa ensi-illan myös toinen musta komedia. Aleksi Salmenperän (Lapsia ja aikuisia, Miehen työ) kolmas elokuva Paha perhe on Aki Kaurismäen tuottama; pääosia näyttelevät mainiosti Ville Virtanen, Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen.

Miehen työ sai paljon kiitosta ja aiheesta. Tommi Korpela näytteli hienosti rattopojaksi ryhtyvää tunnollista aviomiestä, jolla on ongelmia kommunikoinnin kanssa. Kommunikoinnin vaikeus suomalaiselle miehelle oli myös Lapsia ja aikuisia elokuvan yksi kantava teema ja Salmenperä jatkaa sitä myös Pahassa perheessä.

En halua paljastaa liikaa elokuvan juonesta, mutta suosittelen lämpimästi kekseliästä traileria, jonka voi katsella elokuvan nettisivuilla.

Elokuva on vähintään yhtä hauska ja kiero kuin trailerinsakin. Salmenperälle ominaisesti mukana on hienoja roolisuorituksia, joista vahvimmin jää mieleen Pihla Viitalan mystinen roolisuoritus Tildana.

Paha perhe on valittu Berliinin elokuvajuhlien ohjelmistoon. Vaikka elokuva ei olekaan kilpasarjassa mukana, on uutinen ilon aihe. Berliini on Cannesin jälkeen Euroopan merkittävin elokuvafestivaali.

Pahan perheen ensi-ilta Suomessa on 29.1.2010.