Rakkautta ja anarkiaa 2009

Laajudeltaan ja toistuvasti myös laadultaan Suomen merkittävin elokuvafestivaali Rakkautta ja anarkiaa käynnistyy muutaman päivän päästä. Tarjolla on jälleen kerran kattava annos maailman parhaita elokuvia, jotka eivät saisi Suomessa näkyvyyttä missään muualla.

Jossain määrin R&A festivaalilla on nykyään valheellinen imago väkivaltaisiin elokuviin erikoistuvana festivaalina, vaikka todellisuudessa mukana on joka vuosi myös maailman festivaalien kehutuimmat taide-elokuvat.

Hirokazu Koreedan Nobody Knows oli R&A:n parhaimpia elokuvia vuonna 2005. Elokuvassa päähenkilöä esittänyt nuorukainen Yûya Yagira palkittiin ansaitusti Cannesissa parhaan näyttelijän palkinnolla.

Tänä vuonna R&A tarjoilee kaksi Koreedan uusinta elokuvaa Still Walking ja Air Doll. Still Walking nähtiin myös Sodankylän elokuvajuhlilla, mutta esitysajankohdat tuskin sopivat monenkaan aikatauluihin (toinen näytös oli samaan aikaan John Boormanin aamukeskustelun kanssa ja toinen sunnuntaina klo 17 jolloin suurin osa katsojista matkaa jo pois festivaaleilta).

Still Walking jatkaa Nobody Knowsin linjalla kertoen perhesuhteista. Elokuva on ollut iso arvostelumenestys ja Yhdysvalloissa sitä ovat kehuneet niin valtavirtaan keskittyneet kriitikot kuin New Yorkin pienlehtien taidepainotteiset kriitikotkin. En ole itse elokuvaa vielä nähnyt, mutten usko pettyväni.

Air Doll on elokuvista uudempi ja se on esitetty ainoastaan tämän vuoden Cannesin Un Certain Regard -sarjassa. Koska en ole sitäkään nähnyt kannattanee lukea muiden kirjoittamia arvioita elokuvasta, joita on koottu tähän blogiin.

Guy Maddinin pseudo-dokumenttielokuva My Winnipeg kertoo ohjaajan kotikaupungista käyttäen Maddinin faneille tuttuja tyylikeinoja. Maddinin parhaan elokuvan Brand Upon the Brain! (2006) jälkeen My Winnipeg tuntui hienoiselta pettymykseltä, mutta kenen tahansa surrealismiin tai mykkäelokuviin viehtyneen kannattaa viimeistään nyt tutustua Maddiniin.

Charlie Kaufmanin esikoisohjaus Synecdoche, New York julkaistiin suoraan dvd:lle Suomessa. Kaikissa naapurimaissa se sai normaalin teatterilevityksen, mutta jostain syystä ei täällä. Onneksi elokuva näytetään R&A-festivaaleilla, koska olen halunnut nähdä sen uudestaan jo kesäkuusta lähtien. Elokuva on pakattu täyteen yksityiskohtia ja ideoita, joten uskon sen vain paranevan uusintakatselussa.

Palkituissa lyhytelokuvissa Britannian työväenluokan naisia kuvanneen Andrea Arnoldin Fish Tank voitti tänä vuonna Cannesissa Juryn palkinnon. Traileri ei näytä yhtään hullummalta ja odotan elokuvan näkemistä toiveikkaana. Fish Tankissä yhtä keskeistä roolia näyttelee Espoo Cinéssä ja Sodankylässä esitetyn Hungerin päätähti Michael Fassbender.

Ohjelmistossa on jo mainittujen lisäksi kymmeniä kiinnostavia elokuvia, joista toivon mukaan ehdin kirjoittaa festarin edetessä lisää.